Rikhard Reino Juhani Mäki-Heikkilä

Hiihtourani sai alkunsa kerrostalon sisäpihalla Tampereella kolmevuotiaana. Äiti ja isä olivat molemmin puolin tukemassa epämääräistä vuorohiihtoa pienellä nurmikentän läntillä. Pari vuotta myöhemmin hiihdin jo Kaupin laduilla, mutta isän jalkojen välissä. 12 vuotta myöhemmin hiihtäminen oli päässyt jo sille tasolle, että sain ensimmäistä kertaa hiihtää maajoukkuetamineissa Kuopion PM-kisoissa 2010. Kaatumiselta ei sielläkään vältytty, joten oppiminen jatkuu.  

Asuin Pirkanmaalla vuoteen 2003 saakka, jolloin perheemme muutti takaisin kotiin, Pohjanmaalle. Täällä jatkoin urheilua siitä, mihin jäin. Pelasin edelleen jalkapalloa, hiihdin talvet ja kävin yleisurheilukisoissa. Pienellä paikkakunnalla joukkuelajeissa porukka pieneni, ja pelasin pari viimeistä vuotta naapurikunnan joukkueessa. Olen heittänyt myös moukaria 16-vuotiaaksi asti ollen parhaimmillani viides SM-kisoissa. Kuitenkin talvisin hiihdossa saavutettu hyvä menestys antoi motivaatiota hiihtopainotteisempaan kesäharjoitteluun.

Lopullisesti hiihdosta tuli lajivalintani 16-vuotiaana. Jos asuisin vielä Lempäälässä, olisin luultavasti aika hyvä jalkapallossa.  Olen omin silmin katsottuna aika pirteä ja rento kaveri, johon pätevät vänrikki Koskelan sanat "Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat." Harjoitukset alkavat sanoilla "jaaha, lähtisikö sitä lenkille" ja päättyvät astianpesukoneen virtanapin painallukseen. Sillä välillä teen kaiken niin hyvin, kuin vain pystynkin.

Tälle tasolle pääseminen on vaatinut paljon työtä, hyvän huumorin sekä jykevän tukijoukon perheestä valmentajiin, kylänmiehistä sponsoreihin ja seurasta lajiliittoihin.  Seuraava vuosi on hyvin mielenkiintoista aikaa. Opintopaikka lääkikseen, laadukas harjoittelu Niinisalon tykistöprikaatissa ja nuorten MM-hiihdot Liberecissä ovat välitavoitteita kohti korkeampia ja suurempia päämääriä. Matka on vielä pitkä!