Hanna Maria Varjus

"Hande" "HV"

Syntymäaika ja -paikka: 16.2.1994 Imatra

Seurat: Imatran Urheilijat

Kotisivu (oma tai seuran): http://www.imatranurheilijat.fi/

Opinnot ja ammatit: Imatran Yhteislukio

Valmentajat: Mika Tuononen

Tavoitteet: kehittyä vuosi vuodelta

Paras saavutukseni: Pohjoismaiden mestaruus 2012

Saavutukset: PM-viesti pronssit (2011,2012), EYOF (P)7,5km 9., EYOF-sprintti (P) 9., N17 SM-kulta (P)10km, N18 SM-sprintti (P) 2., N18 SM-viesti kulta (2011,2012)

Harrastukset: suunnistus, pianon soitto, vaatteet, musiikki

Muuta mainittavaa:

Motto: ”älä sano elämälle ei!”

Lisätiedot:

Minua voitaisiin kuvailla eloisaksi ja iloiseksi karjalaistytöksi. Tulen Imatralta, Vuoksen varrelta ja Saimaan rannalta, aivan susirajan reunalta. Olen yltiösosiaalinen ja minulla onkin paljon kavereita. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni ja ystävät ovat tärkeitä elämässäni. Olen usein saanut kuulla kovasta ja kuuluvasta äänestäni, jonka kuulee jo monen sadan metrin päästä. Innostun nopeasti uusista asioista ja pyrin olemaan positiivinen. Leireillä minulla on tapana tartuttaa toisetkin puhumaan ajoittain ”mie ja sie-kieltä”.

Ensimmäiset sukseni sain suunnilleen samoihin aikoihin kuin opin kävelemään ja ensimmäiset oikeat hiihtokilpailuni olivat minimaakuntaviesti 7-vuotiaana - siitä se sitten lähti. Olen aina ollut hyvin kilpailuhenkinen ja pienenä teinkin lähes kaiken kilpaillen. Minulla on monipuolinen lajitausta, sillä olen hiihdon lisäksi harrastanut aktiivisesti myös suunnistusta, hiihtosuunnistusta, uintia ja yleisurheilua. Soitin myös pianoa 8 vuotta. Hiihdon valitsin lajikseni siksi, että sen harjoittelu on niin monipuolista ja monien elementtien ansiosta ei ehdi kyllästymään. Meillä on myös Imatran Urheilijoissa huippuporukka nuoria, joten treenikavereita riittää ja yhteishenki on hyvä.

Matkani nuorten maajoukkueeseen ei ole ollut ongelmaton, sillä polveni on mennyt kahdesti pois paikoiltaan ja se on niin ikään leikattu kahdesti. Vammat ovat vaikeuttaneet harjoittelua, mutta samalla kuntoutusharjoitukset ovat tuoneet uusia asioita harjoitteluuni. Vaikeudet ovat kuitenkin kasvattaneet minua urheilijana ja opettaneet arvostamaan omaa terveyttä.

Toivon, että jatkossa urheiluvammat olisivat historiaa ja pystyisin keskittymään harjoitteluun ilman ongelmia. Yritän olla luomatta itselleni turhia paineita, sillä joskus on tapana ottaa liikaa stressiä asioista. Haluan mennä vuosi kerrallaan, mutta tietenkin suunnitelmallisesti, ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Ensi vuonna tarkoituksenani on valmistua ylioppilaaksi, toivottavasti hyvin paperein, ja sen jälkeen aika näyttää mihin tässä päädytään. Iloinen tekeminen ja innostus lajiin ovat kuitenkin kaiken a ja o!

(päivitetty 31.7.2012)